Antaudu vapaudelle!

Maailma palkitsee sinut kun käyttäydyt hyvin. Näin meidät lapsesta asti kasvatetaan uskomaan. Jossain kohtaa kuitenkin huomaamme, että usein asia ei ole näin. Vaikka kuinka toimit oikein ja esimerkillisesti, maailma kaataa kylmää vettä niskaasi ja paiskaa sinut maahan.

Omasta käytöksestäsi käsin alat asettaa odotuksia ja kun odotuksesi eivät täytykään, petyt yhä uudelleen ja uudelleen. Lopulta, niin kovin helposti vajoat suloisen kirpeään katkeruuteen ja kyynisyyden turvalliseen kehtoon ja lakkaat odottamasta itseltäsi enää mitään. Olet hävinnyt paheelle.

Tuo on valtava hinta maksettavaksi siitä naiivista käsityksestä, että maailman pitäisi taipua toimimaan juuri niin kuin sinä ajattelet sen kuuluvan toimia.

Meillä on kuitenkin mahdollisuus valita toisin. Sillä tuo lapsena oppimamme, on lopulta kuitenkin totta. Se ei vain ole aivan niin mustavalkoinen käsite kuin lapsena sen ymmärrämme, niin kuin ei mikään muukaan syvä viisaus, joka lapsuudessa selkäytimeen iskostetaan.

Se, että maailma palkitsee sinut, vaatii kyllä toimimaan oikein, mutta niin helppoa kauppakumppania emme valitettavasti ole saaneet. Joudumme uhraamaan aikaa, olemaan kärsivällisiä ja kestämään taakkaa ja silloinkin vain ehkä lopussa se kiitos seisoo.

Mielestäni tässä pohdinnassa maailman sinulle antamaa palkintoa tärkeämpi kysymys on, että pysytkö rehellisenä itsellesi ja noudatat omaa moraaliasi siitä huolimatta, että maailma on epäreilu. Miksi? Eikö olisi sama vain vajota katkeruuteen ja lakata odottamasta mitään itseltään, koska et odota mitään muiltakaan.

Ei todellakaan. Mikä silloin on todellisuudessa enää arvokasta?

Loppujen lopuksi hyvin ja oikein toimiminen on palkinto itsessään. Oikein toimimisen ei tarvitse myöskään tarkoittaa mitään aidosti epäinhimillistä. Ei tarvitse olla pyhimys eikä moraalisen puhtauden tarvitse olla täydellistä. Tärkeää on, että valitset toimia oikein, vaikka väärin toimiminen olisi helpompaa. Saat taputtaa itseäsi olalle ja todeta, että et valinnut helpointa tietä. Sen sijaan valitsit oikean tien.

Elämä on usein epäreilua. Erityisen kipeästi sen huomaa aikuiseksi kasvaessaan.

Aikuisuus kuitenkin alkaa siitä hetkestä, kun hyväksyt sen, ettei maailma ole oikeudenmukainen. Se, kuinka toimimme itse maailman epäoikeudenmukaisuudesta huolimatta, on luonteemme mitta.

Kun tuon hyväksynnän saavutamme, vapautamme itsemme ympäröivästä maailmasta. Siis siinä mielessä, ettei sen enää tarvitse määritellä minua.

Minä määrittelen suhteeni siihen ja samalla suhteeni itseeni.